That aside, ajattelin tänään hieman puhua j-musiikin tilasta Suomessa ja vähän muuallakin. Ne, jotka ovat yhtä tylsistyneitä kuin minä, saattavat joskus selailla IRC-gallerian miniquizzeja, joita ihmiset pastevat sitten päiväkirjoihinsa filleriksi, kun mitään oikeaa asiaa ei näytä olevan. Kaverillani sattui sitten täyttelemään j-musiikki-aiheisen testin, joka sai hänelläkin pienen lolwut-reaktion aikaan. Annetaan esimerkin puhua puolestaan:
2. Mitä näistä kuulit ensimmäisenä?
[ ] Antic Cafe
[ ] Ayabie
[ ] Dir en grey
[ ] Miyavi
[ ] Gackt
[ ] the GazettE
[ ] Joku muu, mikä?
Huomaatteko pienimuotoista suppeutta vaihtoehdoissa...?
3. Ihailetko jotakin tyyppiä seuraavasta listasta?
[ ] Reita
[ ] Ruki
[ ] Aoi
[ ] Uruha
[ ] Bou
[ ] Shinya
[ ] Kyo
[ ] Miku
[ ] Kanon
[ ] Teruki
[ ] Kai
[ ] Maya
[ ] Miyavi
[ ] Gackt
[ ] Hizumi
[ ] Exo-chica
Entä tässä?
No, jollette vieläkään ymmärrä, että mistä on kyse, niin seuraava osa toivon mukaan auttaa:
4. J-musiikkigenret, joista pidät:
[ ] Kaikki käy - kaikilla tyyleillä voi olla jotain hyvää.
[ ] Visual kei
[ ] Oshare kei
[ ] Angura
[ ] Eguro-tekno
[ ] Siis täh…?
Vaihtoehdot ovat siis Visual/Oshare/Angura-kei tai "kaikki käy". Onko tähän oikeasti tultu? Japanista ei siis suomenkielisen yhteisön mukaan tule muuta kuin kei-tuotetta, joka ei edes paikan päällä, ainakaan Oriconin listojen mukaan, kovin hyvin menesty? Tottahan se on, että kun ei omassa maassa leipä tule pöytään keikkaamisella, niin matka käy Eurooppaan. Kei-scene on äärettömän suosittua niin Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa, että keikat myydään loppuun nopeammin kuin silmä ehtii seurata. Fanit matkustavat isin rahoilla vaikka Saksaan asti nähdäkseen Kyo-saman vielä viidennen kerran. Mutta onko tilanne sitten sama ihmemaa Japanissa sateenkaaren toisella puolen, jossa ihmiset asiantuntevien™ j-rokkareiden mukaan pukeutuvat "tosi omaperäisesti" ja palvovat rivissä Mana-samaa lolitahelmat liehuen?
Jos luomme pienen silmäyksen Oriconin sijoituksiin esimerkiksi vuodelta 2007 (joka kuitenkin mittaa Japanin myydyimpiä levyjä) ei taida siellä hirveästi tämän genren edustajia pyöriä. Sen sijaan listoja hallitsevat tavalliset pop- tai rock-bändit. Esimerkiksi kotimaassaan äärettömän suosittu ja pitkän uran tehnyt B'z, r'n'b-pop-laulaja Koda Kumi, Mr. Children, Utada Hikaru sekä kaikenlaiset Johnny & Associates-bändit (Arashi, KinKi Kids, NEWS, Tackey&Tsubasa yms.). J-urban-genreäkin löytyy Ketsumeishiä TOP-10:stä ja sijoittuneilta SOUL'd OUTtia, Crystal Kayta, CHEMISTRYä sekä m-Flota. Keikkaako näistä vaihtoehdoista yksikään ulkomailla?
Ei, ei keikkaa. Sille ei ole tarvetta, kun ostajia löytyy kotimaastakin. Visual Kei-artisteilla asia ei ole näin, vaikka sitä kuinka yritettäisi väittää. Kyllä, hienoa, että Dir En Grey on tehnyt pikavisiitin jollain singlellään kerran Oriconissa, mutta poikkeus vahvistaa säännön, kuten sanotaan. Aasian ulkopuolella keikanneita kei-scenen ulkopuolelle jääviä bändejä osaan nimetä äkkiseltään vain AAAn (variety-bändi) ja m.o.v.en (Hip hop + eurobeat-fusionbändi). M.o.v.en kulttimaine-luokan suosio perustuu lähinnä Initial D-animen tunnusmusiikkeihin (mm. Rage your dream, Gamble Rumble, DOGFIGHT jne.).
Japanissa tehdään niin äärettömästi erilaista ja monipuolista musiikkia, joten en ymmärrä, miksi täällä Suomessa näyttää siltä, että vain ulkonäköön keskittyvällä ug-genrellä on jotain merkitystä. Kaupoissa näkyy ties mitä asiantuntevaa™ opusta j-rockin saloihin, mutta nähtävästi j-rock on sitten markkinoijille aivan sama asia kuin visual kei. Raadon päälle vielä kaiken lisäksi kustaan tekaisemalla mutu-tuntuman "Japanissa dir en grey on suosituin bändi ikinä"-väite, jolta murenee pohja melko sukkelaan. Vastikään seurasin erään Japaniin vaihto-oppilaaksi lähteneen sällin kulttuurishokkia ja kauhistusta siitä, että eihän tämä ole yhtään sellainen paikka kuin odotin, tämähän on aivan perseestä. Miks kukaa ei osaa englantii ja miks tääl ei kukaa kuuntele diruuu????
Älkääkäkä nyt ihmiset rakkaat ottanut tätä jonain hopparin mutinana siitä, miten yliarvostettua paskaa visual kei on ja kyokin on ällö kun oksentelee faniensa päälle. Vaikka olenkin tätä mieltä, pystyn silti ymmärtämään visual/oshare/mikälie kein suosion suuruuden. Samaa korttiahan käytettiin takavuosien poikabändeissä, otettin 5 erityyppistä nuorta miestä laulamaan teinityttöihin iskevistä aiheista. Same shit, different package. Musiikkina visual kei ei ole mitään niin ylitsepääsemätöntä skeidaa ettei sitä kuunnella voisi, sorruinhan itsekin popittamaan Baiserin Prism-biisiä ties kuinka kauan. Mutta eihän kukaan voi kiistää, etteikö Britney Spearsilla kuitenkaan olisi hyviä biisejä ja hän tosiaan on taidokas laulaja sekä esiintyjä. Eri asia on, haluaako tykätä julkisesti surullisesta narkkarista, jonka itsemurhaa koko maailma odottaa.
1 comment:
Mitäs tuosta, linkitän mielelläni ihmisiin joilla on kuuntelemisen arvoisia mielipiteitä. Sillä laillahan blogosfääri toimii.
Ärsyyntymisesi on ymmärrettävä, mutta loppujen lopuksi kehityksenkulku on ihan looginen. Tietysti vieraasta kulttuurista poimitaan aina ne parhaat ja eksoottisimmat palat fanitettavaksi, ei sellaisia joille löytyy vastineita lähempääkin... Täältähän ei löydy muita nättejä poikapoppareita kuin Tuiskun Antti, kun Japanista niitä löytyy laumoittain. Kirjaimellisesti.
Tietysti asialle voisi tehdä jotain. Konkreettisin vaihtoehto olisi tietysti pyrkiä laajentamaan ihmisten mielikuvaa alasta esittelemällä tuntemattomampiakin nimiä.
Post a Comment