Kun subit eivät riitä

Viime postaukseni innoittamana päätin hieman muistella hassua asiaa nimeltä lokalisaatio. Näin fillerinä työskennellessäni muiden blogitusaiheiden kanssa.

Kaikki tietävät mitä jenkeissä animelle tehdään. Ehkä kaikkien tuntema esimerkki on One Piecen tapaus, jossa dubbiyhtiö 4kids repi irti lähes kaiken mikä irtosi ja vähän muutakin, mennen välillä jopa hysteerisiin rajoihin. Esimerkiksi tällaiseen. Huomatkaa Helmeppon vasara..viritelmä..mikälien mystinen muuntautuminen takaisin pistooliksi muutamassa framessa. Ja Zoron ristipaalun ylimmän pulikan poisjättäminen kristillisten viittausten poistamiseksi. Sen lisäksi tarinan kannalta vitaali Little Garden-arkki jätettiin kokonaan pois, Sanjin (savuava) tupakka sensuroitiin tikkariksi, väkivaltaa ja verta leikattiin ja sellaista perinteistä.



Jotkut editoinnit taas olivat sitten aivan käsittämättömiä.

Eikä tietenkään voi unohtaa vanhaa kunnon One Piece-räppiä. Ja kyllä, tuo on oikea, alkuperäinen OP:n dubbitunnari. Jopa minä, paatunut hopparipaskahousu, järkytyin tällaisesta kortista, sillä rakastan alkuperäistä We are!-biisiä. Lopulta 4kids sitten tarpeeksi raiskattuaan pudotti One Piecen kokonaan listoiltaan ja alkuperäisille versioille uskollisuudestaan tunnettu FUNimation poimi sen sieltä siipensä alle. Jenkkifanit saivat upouuden version We Are!sta Vic Mignognan laulamana, joka muuten on Edward Elricin dubbinäyttelijä loistavasta FMA-dubista. Enkä edes tarkoita tuota sarkasmina.

Tällaista on tietenkin tapahtunut myös esimerkiksi Sailor Moonille, jota aikoinaan silvottiin oikein kunnolla Disney-instituution omistuksessa olleen DiC:in toimesta (Myöhemmin vaihtui Cloverfieldiin, jonka dubbi on itseasiassa melko hyvä). Perinteistä väkivallan ja alastomuuden sensurointia ja kuuluisana Sailor Uranuksen ja Neptunen lesbosuhteen poistaminen sekä täydellinen ensimmäisen kauden finaalin silpominen. Niin, ja homoseksuaalin Zoiciten muuttaminen naiseksi. Ja... tietenkin tämä painajainen, josta moni onnekas ei koskaan ole kuullutkaan. Juonena siis oli tehdä Sailor Moonista jenkkiversio, jossa käytettäisi animaatiota ja liveactionia sekaisin. Tietenkin mukana olivat myös kiintiötä täyttävät afroamerikkalainen ja ... liikutarajoitteinen. Yritys luojan kiitos jäi vain parin minuutin pituiseksi promopätkäksi (sekä pilottijaksoksi, jota ei koskaan näytetty yleisölle), mutta elää edelleen legendana Sailor Moonin fandomissa. Lisää Sailor Moon-dubin muutoksista voi lukea syvemmin Sailor Moon Uncensoredista.

Suosittua lokalisaatioissa on myös japanilaisten ruokien muuttaminen sämpylöiksi ja pipareiksi. Pokemonista jäi jenkkiversiosta Jamesin pumpattavat kumitissitkin. Ameriikan ulkopuolellakin toki osataan, esimerkiksi lähes legendaariseksi muodostunut Naruton saksadubbi ja sen ratkaisu poistaa Zabuzan miekan terä, jättäen jäljelle vain PIMP CANEN™. "BELIIIIIIEVE IT!"



Näitähän löytyy vaikka kuinka paljon jos oikein lähtee tarinoimaan. Oma "suosikkini" puhdistaa kuitenkin palkintopöydän mennen tullen. Tokyo Mew Mew kärsi melkoisen anaalikaktuksen 4kidsin teurastamolla, ja tämä pätkä jäi kummittelemaan mieleeni hyvin, hyvin pitkäksi aikaa. Tämänkin sarjan 4kids jätti kesken löydettyään jonkun uuden persraiskattavan, jättäen jäljelle löyhkäävän raadon pissisfestivaaliksi muutettua kissankorvaista lantakasaa. En edes pelkää myöntää olevani Tokyo Mew Mew-animen fani, sillä tämä veto oli pahinta mitä ikinä voin kuvitella. Tämä abominaatio. Jollette jaksa katsoa koko videota, tarkoittamani kohtaus alkaa ajan 08:27 kohdalla, vertailun vuoksi ensin japaninkielisellä versiolla. HNNGGHH.......

Mieleni tekevi rusentaa muutama kerrostalo tuon takia. Teitä varten etsin sen ja uhrauduin katsomaan uudelleen. TEITÄ VARTEN.

Tietenkin pitää ottaa huomioon, että eivät nämä lafkat ylitsevuotavaa pahuuttaan tällaisia sensurointeja ynnä muita tee, ja muun muassa Adult Swim-aikuisohjelmaslotissa näytettävät animet ovat säilyneet alkuperäisen kaltaisena ja helmiä on esimerkiksi Akiran dubbi, jota katson jopa alkuperäistä mielummin. Mutta "Kulttuurien sulatusuunissa" sekä kouluväkivallan maassa, USA:ssa, on hyvin paljon erilaista jengiä joiden harrastuksiin kuuluvat loukkaantuminen siitä, että japanilaisessa piirretyssä sattuu taustalla näkymään risti, pyssy, kanjikirjoitusta tai tummaihoinen henkilö. Lapsille näytettävien ohjelmien täytyy olla todella varovaisesti suunniteltua, toisin sanoen juonetonta ja ilmapäistä kohellusta. Japanissa moiselle hienotunteisuudelle näytetään niinsanotusti persettä. Tämän takia en ihmettele ollenkaan animen suosiota länsimaissa, sillä kuka nyt jaksaisi olla poliittisesti korrekti päivästä toiseen.

((Ja vakavalla naamalla, eli ilman satiiria. Ihan vain ennenkuin kukaan ehtii mainita South Parkia.))

No jaa, maassa maan tavalla. Mutta miten lokalisaatio toimii Japaninmaalla? Katsotaanpa, tässä on vuonna 2003 valmistuneen uuden Turtles-piirretyn introvideo ja biisi.




Meh. Käydäänpä sitten japaninm---



....

...Pyhä jännäkakka. Siis, vau. Olen vanhan koulukunnan turtles-homo, enkä uskonut että tuota uutta tietokone-pseudoanime-sontaa saisi näyttämään hyvältä itse kaikkivaltiaskaan, mutta.. dayumn. Olin väärässä. Ja kehtaan myöntää sen, välittämättä weeabooksi leimautumisesta. Tähän ei voi sanoa kuin "owned".

GOKU JOI KOKISTA

Stressirikas abielämä se vasta onkin mukavaa, etenkin kun blogikin jää pölyttymään hetkeksi (useaksi viikoksi). Lupaan tehdä linjaani muutoksen tässä ja nyt.

Puuhaillessani suuremman blogipäivityksen parissa, tarjoan lisää youtubepimppausta. Ne, jotka eivät sitä vielä ole tienneet, Dragon Ballista puuhataan parhaillaan Hollywood-leffaa. Kokemuksiahan japanilaisesta tuotannosta amerikkalaiseksi leffaksi on, joten tästä kuultuani tiesin että odotettavissa olisi jälleen kerran .. noh.. sitä itseään. Irkkikielellä Haisevaa jenkemiä, josta ei edes saa viboja.

No mutta, ehdin jo unohtaa koko asian kunnes törmäsin kohtalokkaasti leffan traileriin. Pidemmittä puheitta.. arvioikaa itse.




Täytyy aina hurrata amerikkalaisen ja japanilaisen sankarikuvan kohtaamiselle..


Voisin tietysti olla rationaalinen, järkevä ihminen ja arvostella traileria objektiivisesti, mutta en vain halua. En tiedä, kenen mielestä nämä ovat oikeasti toteuttamisen arvoisia ideoita, vaikka kohtalo on ennalta-arvattavissa. Muistelkaamme esimerkiksi Van Dammen tähdittämää Capcomin huippupelisarjaan, Street Fighteriin, perustuvaa leffaa vuosien takaa. Ai ette ole koskaan kuulleet siitä?


No, siinäs näette.

PS: Painajainen jatkuu.

Tulin tänne vähä räppää

Hoppaavaa halloweenia! Vuorossa pieni perjantaikevennys ja nopea päivitys kiireisestä abielämästä (puhuin itseni pussiin). Vuoden 2005 Freestyle-räppäyksen SM-kisoista löytyy pienoinen kooste, jossa on tarkoituksena sylkeä biitin tahtiin puhtaasti improvisoimalla.

Räpin SM-kisoja on aina yhtä mehevää seurata, varsinkin jos battlaajat osaavat. Ulkomaalaiset tuomarit ovat toisinaan paikalla kuuntelemassa ja arvostelemassa, tämä onnistuu kuuntelemalla MCn flow'ta ja toimivia riimejä. Suomalaisia MCitä he arvostelevat usein riimittelyn puutteesta, mutta parantamista on toisinaan jossain muussakin. Alkaa yhtäkkiä se Candyshop kuulostaa ihan hyvältä tämän jälkeen..



Mä räppään teiät kaikki vitun nopee suohon!

Edit: Pyyhkikää kyyneleet ja huuhtokaa tuska pois tällä, suomiräp osaa kyllä.

Edit2: Suomalaista r'n'btä? Jumalauta, kyllä sitä on.

EN MÄ EES TYKKÄÄ MANGASTA!!!!

Tsubasa kirjoitti muutama päivä takaperin blogissaan itsepetoksessa elävistä taiteilijoista. Kirjoitin samasta aiheesta viime kuussa, ja päätin sitten jatkaa juttuani.

Otakuhistoriaa minullahan riittää runsaat seitsemän vuotta (en kuseta, koneelta löytyy vieläkin Naruton promoskanneja jotka julkaistiin ennen koko sarjan alkamista 2002), ja kun animesta sitten tuli muotia muutama vuosi takaperin, olin herkässä murrosiässäni häkeltynyt sen äkkinäisestä suosiosta. Siinähän iässä kaikki suosittu on ihan komformistista paskaa, josta vain nuorassa vedettävät lampaat pitävät, joten pikkuhiljaa turhautumiseni kuvastui vittuuntumisena animeen ja sen fanijoukkoon. Kävin läpi sen saman asennevamman kuin moni muu tällä hetkellä: piirustukseni olivat jotain epätoivoista "siis lol mä en harrasta animee tai mangaa"-luokkaa jotka kirkuivat omaperäisyyden pakkomielteistä hakemista. Mikään anime ei vain yksinkertaisesti voinut olla hyvää, "jotaa miyazakin leffoi" ja Cowboy Bebopia lukuunottamatta. Kaapissa sitten piirtelin söpöjä kissatyttöjä jotka selitin vain vittuiluna animea kohtaan.

No, se oli silloin, ja olen päässyt syövästäni yli aikoja sitten. Animea ei saanut otakusta irti edes hakkaamalla, ja hyvä niin. Nykyään harjoittelen ns. perinteistä taidetta todellisen maailman malleilla, jotta voisin täydentää sillä mangatyyliäni. Animea kuluu joka päivä, enkä häpeä myöntää sitä. Se on vain elämäntapa, vaikka tuossa teini-iän vaiheessa junnaavat trendiboheemit sitä koittavat kiistää.

Tämä on tavallaan aasinsilta erään hupivideon levitykseen, vaikka suurin osa on sen kerennyt ehkä näkemään. Olen valitettavasti koukussa MTV3n Luukusta lukaali-ohjelmaan, osaksi sen takia että telkkari nyt sattuu jäämään Salkkareiden jälkeen päälle ja esitysaika natsaa. Niille, jotka eivät sitä jo tienneet, tiedoksi että ohjelmassa on ideana kunnostaa kahdessa päivässä viikottaisen kilpailijan koti ronttaamalla vanhat mööbelit lavalle. Budjetti määräytyy tavaran painon mukaan. Anyways, Kuukausi tai pari sitten ohjelmassa rempattiin erään vantaalaisen opiskelijan kerrostalokämppä, ja jo alkuhaastattelussa läheiset kertoivat tämän Kamillan harrastavan animea sekä mangaa. Shitstorm ahoy, tuumasin, ja jäin seuraamaan mielenkiinnolla.

Kamilla vaikutti jo alusta lähtien perinteiseltä elitistifanilta joka kysyttäessä animeharrastuksesta tuhahtaa lukevansa vain muutamia sarjoja ja muistaa lisätä loppuun harrastavansa muunmaalaistakin sarjakuvaa, hätäisesti mainiten pari esimerkkiä loppuun. Remonttitiimi kyseli toivomuksia ja tyttö sanoi, ettei mitään erikoista ole mielessä, "jotain itämaalaista".

Kun tavaroita sitten lähdettiin raahailemaan, ei naikkosta kiinnostanut kuin kaninhäkin nippusiteiden ränkläys. Useaan otteeseen sai juontajaparka käydä kehottamassa kiirehtimään ja keskittymään helppokantoisempien tavaroiden roudaamiseen. Kun asunto oli tyhjä ja asukas lähetetty hemmotteluviikonlopulle Helsinkiin, alkoi sitten ~11000 euron arvoinen uudistusprojekti. Joukko työskenteli ihailtavan omistautuneesti ja ahkerasti, sillä "kovia kokeneen" astmaatikon (?) läävä oli pakko saada 48 tunnissa kondikseen.

Tuloksena oli hyvin esteettinen japanilaistyylinen asunto, ja kävivät naapuritkin ihailemassa että tästä se varmasti tykkää. Seinää koristi upea Gunnmstä (Battle Angel Alita) tuttu Gally puhaltelemassa kuplia. Mitä Kamilla tykkäsi, kun astui sisään uuteen, pimpattuun kotiinsa?



Niinpä niin.