Tunnetko desun heräävän?

Mitä yhteistä on Dragon Ballin Yamchalla, Sailor Moonin Tuxedo Maskilla , Gundamin Ribbonsilla,Amuro Raylla sekä Pegasus Seiyalla?



He kaikki ovat tulossa Desuconiin.

Kyllä vain, Desulaiset onnistuivat lobbaamaan itselleen jotain, millä omistivat kyllä koko vuoden conikunniavieraat: Itsensä veteraaniääninäyttelijä Tooru Furuyan. Vitun Tooru Furuyan. Koko homma vaati vain muutaman sähköpostin.

Kuten Desulaiset itsekin sanoivat: Rimaa on jälleen nostettu. Jokohan ensi vuonna suomessa vierailisi saksan tapaan Kaori Yuki tai vaikka Fukuyama Jun? Vai saataisiko RIP SLYME heittämään toinen keikka Suomessa, MC-jäsen Ilmarin suomalaisia sukujuuria kunnioittaen?

Aika näyttää, mutta toistaiseksi kyllä tuli repäisyä kerrakseen. Haluatteko jäädä järkkäämään ruohikkohengailuconeja vai pistättekö paremmaksi?

Miitata voi muuallakin

Tarkoitukseni oli alunperin tehdä jonkinlainen conireportti parin viikon takaisesta Animeconista. Pienen pohdinnan ja luonnostelun jälkeen päätin, että on parempi jättää sekin omaan arvoonsa. Olen ehtinyt ragettaa tiettyjen cossien (kröh-naruto/kh-kröh) tulvasta, YAOI__SHOWsta sekä nasevien kylttien heiluttelusta aivan riittämiin, enkä näe tarpeelliseksi avautua siitä vielä täälläkin. Tyydyn vain mainitsemaan, että kuvia tuli otettua entistä vähemmän, ja sunnuntaina kahdesta cosplayryhmästä myöhäisempi oli tapahtuman pelastusrengas. Ryhmäcosplay on rakkautta, kun se näyttää tältä.

Kun viimeinen lukiovuosi alkaa maanantaina, on enää 3 kuukautta aikaa keskustelua herättäneeseen Desuconiin. Olen itse paikan päällä paneloimassa Animeblogin pitämisestä yhdessä Tsubasan sekä Bubukuutin henkilöstön kanssa, ja mahtuupa viikonloppuun luonnollisesti cosplaytakin. Lupasin Unit Rebornille, tällä kertaa selvin päin, cossailla lauantaina kyseisen sarjan (Katekyo Hitman Reborn) Gammaa ja sunnuntaina taas Hayato Gokuderaa Yamamoton aveccina. Luvassa siis vähäuninen syysviikonloppu sinne jonnekkin marraskuuhun kaiken ihanan yo-kirjoitushässäkän keskelle. (Edit: Desuconia siis siirrettiin n. 7 kuukaudella myöhemmäksi joten luonnollisesti tuli muutosta cossisuunnitelmiin. Noista lisää sitten ajankohtaisempana hetkenä)

Desucon vaikuttaa saaneen positiivista huomiota laajalti. Seuraan tapahtuman irc-kanavaa ja blogia pysyäkseni ajan tasalla, ja Tsubasa sattui kirjoittamaan itseänikin nakertaneesta seikasta. Kuten monet ovat sen tajunneet, ihmisiä sattuu kiinnostamaan enemmän se pihalla hengailu ja FF-fightin seuraaminen selkeästi enemmän kuin conin lähes olematon animeaiheinen ohjelma. Vuoden suurin anime-harrastajatapahtuma on muuttumassa peruskouluikäisen nuorison miittipaikaksi, johon kerääntyy porukkaa hengaamaan vaikka minkäänlaista kosketusta animeen, mangaan tai scifiin ei ole. Kunhan vain nyt tullaan tänne kun täällä on niin seko ja hassu ilmapiiri.

Onko tämä nyt huono vai hyvä juttu? Käsitykseni mukaan aiheesta on väännetty kättä useasti, mutta Tsubasan linkittämä Aniki-thread nostaa tukkani pystyyn. Kaava menee näköjään seuraavasti:

Tarjolla ei ole mielenkiintoista ohjelmaa -> Jengi hengaa pihalla, koska ei ole vaihtoehtoja. -> Järjestäjät huomaavat asian, päättelevät, että jengi pitää hengaamisesta. -> Lopetetaan kaikki ohjelma ja kaikilla on kivaa vain hengailla!

Mitä ihmettä?

Jos ihmiset haluavat nuoremman polven kiinnostumaan animesta ja mangasta markettimangan ulkopuolisilla vaihtoehdoilla, ei varmasti sisäsiittoisuuden syventäminen asiaa paranna. Ulkopuolista apua ei näköjään edes haluta. Kuulostaako mahdottomalta, että coneihin järjestettäisi uusia aiheita toistuvan parapara/cosplay/j-rock/yaoi-konseptin sijaan? Kaikki tietävät, mitä shoujo- ja shounen-manga on, kaikki tietävät, mikä Gravitationissa on ideana. Miten olisi "Unohdetut sarjat - Näistä 4chan ei kerro" tai "Ronin-henki shounenissa"? Lähipiiriini kuuluu innovatiivista porukkaa, jolla ideoita ja tietoa riittäisi, mutta pakko myöntää, että en itsekään tiedä miten saisin kaavailemani ohjelmanumeron ahdettua kaikkien parapara-oppituntien sekaan. Ja kokisivatko ihmiset täysien tuntemattomien nimien pitämän "kuivan asiapaneelin" mielenkiintoiseksi?

Eikä puhtaan animeharrastusohjelman tarvitse olla niin kuivaa ja asiapitoista. 2007 conissa järjestetty Taihou shizau zo! oli leikkimielinen ja opettavainen kisa, jossa osanottajien oli tarkoitus tietää esitetyn anime-openingin nimi, sarja ja ansaita lisäpisteitä pienillä yksityiskohdilla. Tällaisia kaipaisin lisää, sillä näihin on helppo kenen tahansa animeharrastajan, aloittelija tai ei, kävellä katsomaan ja pitää hauskaa. Sellainen conin ohjelmanumeron pitäisi olla.

Conilaisten con-desu~

Nyt kun viimeinkin olen palannut mökkeilemästä ja muista hommista, päätin istahtaa heinänuhaisena sitten miettimään blogiin jotain juttua ennenkuin jatkan cosplaypukujen vääntöä. Varalla olisi ollut Clazziquain tai m-Flon lätyn esittely, mutta hieman akuutimpi aihe ponnahti esille, kun smurffailin netissä animeskenen sivustoilla.

Otakunvirka kirjoitti siis marraskuussa järjestettävästä Desuconista. Lahdessa pidettävä con-tapahtuma, joka on .... maksullinen, ympäri kellon pyörivä ja jenkkiläisten mallia jäljittelevä event.

Olen ensimmäisestä conikokemuksestani jaksanut valittaa ja marista toimimattomasta ryssäkäytännöstä, jossa con-vierailijoita kohdellaan kuin karjaa ja valituksiin reagoidaan lähinnä "tee ite parempi"-asenteella: tästä on minullakin omat kokemukseni. Ehdin jo puntaroida sitä, että jaksaisinko kirjoittaa tänne valituksen siitä miten tulevan Tampereen Animeconin ohjelma näyttäisi olevan paraparaa, yaoi-paneelia, paraparaa, loliskeneä, paraparaa, j-rockia ja deittailushowta, jossa Axel ja Roxas vihdoinkin löytävät toisensa. Eikä unohdeta pihan vihoviimeisiä caramelldanseneita ja harehareyukaita mikä on oiva tilaisuus zegoilla kavereiden kanssa, kun nyt satuttiin paikalle tulemaan hassuissa vaatteissa. Conit suljetaan kuudelta, joten jos saavut paikalle puoliltapäivin ja käyt katsomassa jonkun kisan ja paneelin, paikkoja ei ehdi kierrellä rauhassa vaan kaikki tapahtuu ärsyttävän hektisesti. Joku saattaa pitää jatkuvasta kiireestä ja conin loppumisesta kuin seinään, mutta kävijöistä en ole vielä pirulauta sellaisia tapauksia kohdannut. Viime vuoden a-conissa conia ruvettiin sulkemaan kun tunnelma oli vasta päässyt koholleen, joten siitä vain takaisin hotellille näivettymään.

Desucon on suoraansanoen loistava idea. Vihdoinkin cosplaynäytös rinkirunkkailevan cosplaykisan sijaan, maid-kahvila, pääsymaksu sekä ohjelmaa. Ei natsimaista kyttäystä proppien koosta, joten voin huoletta värkätä itselleni Gryffin Lancen mahdollista Nanashi-cossia varten ja kannella sitä ympäriinsä ilman jatkuvia narikkakäyntejä. Kuvia saa vihdoinkin kunnollisia heilahtaneiden lelukamerafotojen sijaan, joissa vyötärö näyttää 20 senttiä tavallista leveämmältä ja ilmekin on kuin vajaamielisellä. Kerrankin coni, jossa ei tarvitse stressata. Miksi ihmeessä tällaista ei ole tehty aikaisemmin? Käytäntö ei vaikuta niin yli-inhimillisen vaikealta, pikemminkin päinvastoin, kun ei tarvitse jatkuvasti hönkiä kävijöiden niskaan ja vahtia.

Kunnioitan suuresti sitä jengiä joka desuconia lähti luomaan - päätitte vihdoinkin "tehdä ite paremman" kuten oli moneen kertaan "neuvottu". Jos kävijät tajuavat tämän liberaalimman käytännön olevan rutkasti toimivampi kuin aikaisempi tyyli, saattavat muut tapahtumat nolostuneena ottaa mallia ja korjata virheensä, joista on pitkän aikaa pidetty kynsin ja hampain kiinni. Kaiken kukkuraksi conitea kerrankin astuu hieman sieltä kultatuoliltaan kertomaan, että conia varten ei tarvitse jumalvoimia. Ellei tahdo tehdä kaikesta niin hemmetin vaikeaa.

Toistan kysymykseni: Miksi ihmeessä tällaista ei ole tehty aiemmin?

Oli vastaus mikä tahansa, niin onneksi tehtiin nyt.

Lastentarhan kaitsijana

(Pst: nykyään anonyymitkin voivat kommentoida blogipostauksiani. Ensimmäistä trollia odotellessa.)

Kikucon siis oli ja meni, itse en ollut paikalla perinteisestä syykolmiosta: ei rahaa, ei aikaa, ei cossia. Käyn coneissa lähinnä pelkästään cosplayn takia, sillä yhden viikonlopun ajan saan kuvata lempihahmojani oikeassa elämässä ja kulkea niin hulluissa vaatteissa julkisilla paikoilla kun ikinä haluan. Toisaalta vaikka tämä käy iän myötä hieman hankalammaksi, ja junaan en mielelläni mene täydet vermeet päällä kykkimään.

Normaalin käsityksenhän mukaan coneissa käydään harrastelijasyistä tapaamassa muita alan ihmisiä, mahdollisesti shoppaamassa exclusive-kamoja joita normaalisti saa tilata Japanista asti, kuuntelemassa paneelikeskusteluja ja seuraamassa animeaiheisia kilpailuja.

Mutta jos niin olisi. Jo viime vuoden Animeconissa huomasin muutoksen suunnan, kun joukko 10-15 vuoden ikähaarukan esiteinejä marssi letkajenkoissa ja muissa yhtä hassuissa kulkueissa ja kävivät pyytelemässä närkästyneitä sivustaseuraajia mukaan. Elefanttimarssivat itsensä melkein pihaan tulleiden autojen alle, tukkivat liikenteen muilta osallistujilta ja ennen kaikkea pitivät korviahuumaavaa meteliä. Tampere Kuplii jatkoi perinnettä, ernujen omat aktiviteetit ajoivat itsehillintäänsä äärirajoille venyttävät ihmiset muille tapahtuma-alueen laidoille. Ernujen animeharrastuksen "vakavuudesta" kertoo ehkä jotain sekin, että cossaajia ei kupliissa ollut kuin kourallinen (ja siihenkin mahtuu kaksi kappaa narutoa ja sasukea), mutta j-rokkareita kyllä tuhatpäinen mordorin sotajoukko.

Kikuconissa taisi sitten jengillä napsahtaa aivo lopullisesti ernujen pullonpyörityksen takia. Koska en itse ollut paikalla, niin oletettavasti en voi sanoa mitään omaan kokemusperään juontavaa. Mutta koettuani Animeconin sekä TaKun kauheudet, voin helposti simuloida itselleni tuonkin ihanan kokemuksen. Eräs sankari tuli ja tönäisi jalkaterällään kameraorjaamme, sen jälkeen laski takamuksensa viereemme ja alkoi heittelemään pikkukivillä. Jannun ikä oli varmasti päälle viidentoista. Miksi järjestysmiehillä riittää jaksamista jonojen ja proppien vahtaamiseen, mutta kun keskellä käytävää tai yleistä aluetta ringissä istuvat lapsoset möykkäävät ja häiritsevät selkeästi muita ihmisiä, he voivat vain kohautella olkiaan?

Oletettavasti he eivät voi alkaa erittelemään että sinulla on tartaanihousut ja emoleikkaus, out of the door. Siitähän seuraisi peppukipeää itkua jälkipuinnissa ilonpilaaja-turvasetien epäreilun käytöksen takia. Mutta se, että coneista tulee ernujen omia hassunhauskoja miittipaikkoja, joissa voi riehua kuin lastentarhassa, ei ole myöskään hyvä vaihtoehto. Kun Animecon IVssä pidin Narutotunnarien huudatusta ghettoblasterista kamalana, en osannut arvata, millaiseksi meininki parissa vuodessa muuttuu. Kun vielä joukkoon lisätään vaahtosammuttimen kokoiset 12-13-vuotiaat pikkurokkarit jotka tulevat pummaamaan tupakkaa, ei melkein kehtaa alueella vitutusta poltellakkaan pois. Mitä tällaisille tapauksille voisi tehdä? He aiheuttavat A-luokan vitutusta kaikille muille, jotka ovat paikalla tapahtuman ainutlaatuisuuden vuoksi, mutta ulos niskaperseotteella heittäminenkään ei käytännössä ole mahdollista.

Hyvänä alkuna kokisin niiden vihoviimeisten kylttien kieltämisen conialueella, kuten joissakin jenkkiconeissa on jo käytäntönä (jotain XX miitti here-merkkiplakaatteja ja hahmokeskeisiä lukuunottamatta). En aio todellakaan halata yhtäkään raitasukkaa vaikka kuinka kulkisi FREE HUGS ^_^-paperin kanssa ympäri nurkkia. Halaan mielelläni vain ja ainoastaan niitä, jotka tahtovat halata cossini takia. Eihän näistä(kään) ole mitään konkreettista haittaa yhteisölle, he eivät kuitenkaan käy kenenkään päälle väkivaltaisissa merkeissä, mutta toisaalta ei viinalta haiseva spugekaan tuhoa bussissa paikkoja, mutta voi silti möykkäämisellään ja hajullaan ällöttää muita matkustajia, joita on parhaimmillaan monta kymmentä.

Miljoonan ernun ihkujen seuraleikkien kieltäminen tietty maksaisi kävijöitä, kun KawaiiKyo^^94 ei viitsi kavereineen tullakkaan paikalle kun isot pahat paskapääjärjestäjät kielsivät joukkoglomppailun ja vesisodan, koska ne ärsyttivät vain 2000 muuta kävijää. Mutta vastalahjaksi yhteisö saisi viihtyisän conialueen, josta ei tarvitsisi jatkuvasti liikkua sivummalle ernuja vältellessä. En varmasti ole yksin mielipiteeni kanssa, eikä olisi ensimmäinen kerta, kun joku sanoo jäävänsä conista pois pelkästään siellä rellestävän asennevammaisen nuorison takia.

Tampere kuplii jälkikäteenkin

Satuin tuossa lämpimikseni lukaisemaan postauksen Bubukuutista jota pitävät Niidel rouvineen, ja se palautti näin koulukiireisiin hukkuvan lukion loppusuoraa vetelevän opiskelijan muistelemaan melkein kuukauden takaista Tampere Kupliita. Olin paikalla kahden kaverini kanssa cosplayn merkeissä viettelemässä hyvinansaittua lomaviikonloppua. Vaikka kaiken asvaltintallauksen jälkeen reidet olivat kipeinä ja väsymys jumalaton, niin hauskaa meillä oli.



Olin siis itse the Melancholy of Suzumiya Haruhista tuttu Koizumi Itsuki (kuvassa vasemmalla) ja Suikka täydensi pariamme Kyon-cossillaan. Kameraorjanamme toimi lojaalisti ja ammattitaitoisesti kavaljeerimme Simo.

Tapasimme myös suloisen Oulun Haruhin, joka ilahtui suuresti läsnäolostamme sekä suostui ilomielin yhteiskuvaan. Kiitos hänelle, eeppinen kohtaamisemme teki conista onnistuneen!

Paricosplaystamme tuli paljon positiivista palautetta. Jälkeenpäin sain kuvia selatessani lueskella kommentteja söpöydestämme, mikä sytytti cosplayliekin sisälläni uudestaan, pitkän tauon jälkeen. Kaiken lisäksi tämä oli ehkä onnistunein cossini tähän mennessä, sillä paikan päällä olleet olivat luulleet allekirjoittanutta miessukupuolen edustajaksi melkoisen ahkeraan. Jotkut saattaisivat mennä peilin eteen itkemään menetettyjä naisellisuuspisteitään, mutta itse saatoin vain myhäillä päämääräni saavutusta.

Ainoa seikka, mikä tästä aiheesta jäi kaivelemaan sydäntäni, oli se, miten suurin osa ei sitten kuitenkaan tunnistaneet meitä. Haruhi on arvattavasti tunnistettu animeikoni, mutta todistettavasti tätä cossaavat eivät ole katsoneet koko sarjaa kuin ehkä satunnaisen jakson. Mitäpä suotta, eihän Kyon ole kuin koko sarjan minäkertoja ja päähenkilö. Kyllä, Haruhi EI ole oman sarjansa päähenkilö, vaan objekti, jonka ympärillä kaikki pyörii. Aivan kuten Pokemonissa päähenkilö ei ole Pikachu, vaan Ash Ketchum. Tilanne on hieman sama kuin Neon Genesis Evangelion-cossaajien kanssa, joista hävyttömän moni cossaa Reitä vain ikoniarvon takia katsomatta sarjaa.



Siinä olikin sitten cosplayosiosta tarpeeksi. Paikalla oli jonkinasteinen väkikato, sillä porukkaa ei näyttänyt saapuneen paikalle nimeksikään. Osan tästä ongelmasta selitti conipaikan hajanaisuus. Päästäksesi paikasta A paikkaan B piti patikoida Tampereen halki luoja ties minne, ja infotiskin maakarit tuntuivat olevan kiinnostuneempia kuulumisien vaihtoon pöydän luona parveilevien kavereiden kanssa. Paneeleissa ei tultu käytyä, osaksi niiden aiheiden suppeuden takia. Yaoi- ja cosplaypaneelien laadun saattaa jo arvata, noin bubukuutin postausta lainatakseni:

"-- Luulisin, että paneelin alkuperäinen tarkoitus oli ollut tuoda näitä superpukuilijoita lähemmäs tavallisia ja hieman esitellä, mistä hyvä puku koostuu, paljonko aikaa ja vaivaa siihen menee, jotta kritisoijille “vähän vaihtelua!” selviäisi, miksi jotkut puvut voittavat ja toiset eivät. Nyt paneeli sai jutun kuulostamaan siltä, että nämä kolme oli tuotu paikalle kehumaan itseään ja sen jälkeen itkemään draamasta tosi butthurt-tyyliin.--"

Muistuu hieman mieleen viimevuotinen AMV-kisa, jossa Final Fantasy- ja Princess Tutu-videoiden valtaama ala oli jo lähellä surkuhupaisuutta.

Kameralla tähtäiltiin, harmi kyllä, suurimmaksi osaksi itseämme. Kiinnostavimmat cosplayt olivat Katekyo Hitman Reborn!!-ryhmällä (Pakko huomauttaa vielä Chromen äärettömän seksikkäistä sääristä), jotka mielellään posettivat ja vetivät jos jonkinlaista skenaariota, mitä oli hauskaa seurata penkinreunalta. Tämän takia rakastan cossaajia, jotka keskittyvät hahmonaan olemiseen - eivät silkkaan puvun puunaukseen ja nitkuttamiseen. Toki hienot, viimeiseen asti panostetut puvut ovat kaunista nähtävää, mutta jos hahmoa cossataan vain puvun eikä luonteen vuoksi, katoaa sisältö cosplaysta sukkelaan. Mikään ei ole suurempi pettymys, kuin nokkaansa nyrpistelevä Sailor Moon, joka ei suostu missään nimessä alentumaan pieneen roolileikkiin.

Mutta synkin piirre Tampere Kuplii kakkosessa oli se, mitä mainitsemassani blogituksessakin valiteltiin: Käytös oli kamalaa. Tuskastuneet animekansan cosplayaajat saivat seurata sivusta, kun karjuva ja riehuva ernujoukko leikki kovaäänisiä pihaleikkejään. Kenellekkään ei varmasti jäänyt epäselväksi, että nämä isänmaansankarit eivät olleet tulleet paikalle vain viettääkseen viikonlopun muiden animeharrastajien kanssa, vaan vetämään ties mitä hassunhauskaa kiljuntaa, mitä voisi tehdä ihan missä tahansa muualla. Sunnuntain Mortal Kombat-tappelu oli luultavasti nokkelin keksintö, mitä yhteisö sai aikaan. Mutta senkin mennessä loppua kohti pelkäksi tylsäksi yaoihippeilyksi tunsin äkillistä vetoa mennä sisätiloihin tai mihin tahansa, missä voin lyödä päätä seinään.

Hare Hare Yukai-joukkotanssi olisi ollut hyvä idea, jos sitä ei olisi järjestetty siihen aikaan sunnuntaina kello neljä, jolloin puolet väestä on hiippaillut jo raitioasemalle. Eipä tainnut loppujen lopuksi olla kovin moni sitä tanssimassa.

Mutta kahden kuukauden päästä olisi vuorossa vuoden kohokohta, Animecon 2008. Pukuvalintani ovat näillä näkymin Dr. Stein Soul Eaterista ja aikuinen Rossiu Tengen Toppa Gurren-Lagannista. Näkyillään sitten siellä, toivottavasti suomen animefandom upottaa paikalle hengaamaan tulleen huonosti käyttäytyvän nuorison, joka ei varmasti ole animea koskaan katsonutkaan.