EXILE: ASIA

Olen kärsinyt melkoisen pahasta r'n'b-puutteesta kun olen muutaman viikon soittanut pelkästään Humming Urban Stereota sekä Romantic Couchia, jotka molemmat ovat mainioita lounge/electric-bändejä suoraan Koreasta. Päätin siis tehdä asialle jotain.

Hankin toisinsanoen käsiini EXILEn neljännen studioalbumin eli ASIAn. Exile on Avexin ennestään tutun urbaanimusiikkiin perehtyvän Rhythm Zone-alajaoston alla toimiva bändi, eli samassa porukassa kuin muun muassa sellaiset hittimuusikot kuten m-Flo, Heartsdales, Koda Kumi ja Asia Engineer. Yhtyeessä on yhteensä seitsemän jäsentä jotka ovat Hiro, Usa, Makidai, Matsu ja Akira, sekä vokalistit Takahiro ja Atsushi. Tyylistä tulee jokseenkin mieleen Chemistry, hieman bäkkäreillä maustettuna. Toisinsanoen perinteistä r'n'btä josta ei voi olla pitämättä, jos yhtään lajia harrastaa.



EXILE: ASIA

#01: ENTER THE EX
#02: Eastern Boyz'N Eastern Girlz
#03: EXIT
#04: careless breath
#05: Eien
#06: Happy Birthday
#07: LET THE MUSIC PLAY ft. michico for Giant Swing Productions
#08: ROCK DA HOUSE ft. FATMAN SCOOP
#09: SCREAM ft. GLAY
#10: STAY (Sit back mix)
#11: Saigo no Kokuhaku ~STAY part. II~
#12: Why oh why...
#13: YES!
#14: DIAMOND
#15: Tada... Aitakute
#16: Love, Dream & Happiness
#17: Road 2 ASIA

En tottapuhuen ymmärrä, minkä mielenvian takia en ennen tätä bändiä ole kuunnellut. Albumilla on 17 toinen toistaan parempia veisuja uskomattoman monipuolisesti, niin balladeja kuin menevämpää biittiä. Instrumentaalinen Road 2 ASIA ottaa vaikutteita intialaistyylisestä sitarimusiikista ja vie mukanaan rumpukompin pistäessä parastaan. Let the Music Play, kuten Eastern Boyz 'N Eastern Girlz, on hieman "dirtympää" settiä, mutta kirkkaampia löytyy esimerkiksi Why oh why..n ja DIAMONDin turvasta. Kaikkea saa koko perheen makuun. Rhythm Zone ei taaskaan pettänyt minua.

Pitkästä aikaa on lähes oikeita vaikeuksia päättää suosikkiani koko lätyltä, sillä tämä on 17 kappaletta pelkkää korvaorgasmia. Ottaisin mukaan autiolle saarelle ja kehittäisin kookospalmusta levysoittimen. Jos nyt pakolla täytyy jotain kritiikkiäkin kaivaa tuolta kannon juuresta, niin olisin helposti jaksanut kuunnella toisetkin 17 träksiä. Ehdoton valinta jokaiselle r'n'b-kuuntelijalle ja muillekkin, sillä albumilta luulisi löytyvän kenelle tahansa sopiva soittolistan täydennin.

Love, Dream & Happiness



Why oh Why...



LET THE MUSIC PLAY

Heartsdales: Super Star

(Nyt kun viimeinkin pääsin duunista LOPULLISESTI, ehtii kaapia kasaan aikaa bloginpäivitykseen. Palkkapäivää odotellessa, sen jälkeen onkin edessä tuskalliset kolme viikkoa cossipukujen parissa. Conissa näkyillään!)

Japanissa muuten on useampikin J-urbania tekevä siskos/tyttöpari, esimerkiksi HALCALI, Bennie K, SOULHEAD sekä Double (oikeastaan on nykyään soolouraa tekevä Takako Hirasawa, koska toinen osapuoli Sachiko menehtyi vuosituhannen taitteessa) sekä Heartsdales.



Heartsdales tunnetaan parhaiten kappalestaan Candy Pop, joka on yhteistyössä SOUL'd OUTin poikien kanssa tehty huippusuosittu raita. Tyhmäkin voi arvata, että länsimaissa nimeä biisille antoi siitä tehty Haruhi-video. Sairaan hyvä träksi kieltämättä.

Bändin sisarukset Yumi ja Emi Sugiyama, taiteilijanimiltään Rum ja Jewels, muuttivat isänsä mukana New Yorkiin 80-luvun alussa ja takaisin 1995, joten poikkeuksellisesti näiden englanninlausuminen on sujuvaa ja syntyperäistä. Itse nimi Heartsdales on peräisin New Yorkin Hartsdalesin alueelta. Uuden materiaalin albumeita ehti tulla ulos 4 kappaletta Cutting Edgen sekä Rhythm Zonen julkaisemana (Japanin suurimman levy-yhtiön, Avex Tracksin, j-urbaniin erikoistunut osasto) ennen duon hajoamista 2006. Sittemmin Yumi on siirtynyt toteuttamaan omaa taiteellisuuttaan Studio Yumin muodossa.

Koska olen kesäksi säästänyt stashiini j-urbania ihan helvetisti (vuorossa olisi mm. Rhymesteriä, Fantastic Plastic Machinea, Clazziquaita yms) sattui mukaan tulemaan kolme Heartsdalesin albumia, joista Super Star teki lähtemättömän vaikutuksen.



Heartsdales: Super Star


#01: Intro ~the eclipse~
#02: See you
#03: Shining
#04: Super Star
#05: We Love the Music
#06: Rum Interlude - Hip hop Barbie
#07: Darlin' Darlin' feat. ZANE (three NATION)
#08: Bailamos
#09: LOVE & JOY
#11: GET DRUNK feat. Mummy-D (RHYMESTER)
#12: Sister Sister
#13: Paradise feat. Miliyah Kat
#14: Color of Love
#15: Fantasy

Levy on vähän r'n'b-linjaa popahtavampaa, mutta säilyttää silti Heartsdalesin tyttömäisen hiphopin maun. Tarkalleen ottaen siinä missä esimerkiksi Heartsdalesin Sugar Shine on enemmän päiväauringon katujen hiphoppia, siirtyy Super Star suoraan yöelämään. Oma henkilökohtainen suosikkini levyltä on Color of Love, joka uhkuu aitoa hiphop-fiilistä. Levyn nimikkobiisi Super Star ja LOVE & JOY ovat myös vähintään kuuntelemisen arvoisia, jos ei muista kappaleista niin välittäisikään.

Color of Love



Super Star

Ketsumeishi: Ketsunopolis 5

1993 perustetun J-Hop-bändi Ketsumeishin kuudetta studioalbumia odotellessa otin käsittelyyn hiljattain lataamani Ketsunopolis 5n, joka ilmestyi elokuun lopussa. Bändin nimi ei vastoin yleistä luuloa tule sanasta ketsu (vapaasti suomennettuna perse) vaan lääkeyrtistä. Bändin albumit eli Ketsunopolisit ovatkin sitten luultavasti eri asia (trans. Persepoliisi).

Joukon muodostavat MC Ryo, vokalisti Ryoji, MC Ookura sekä DJ Kohno. Ketsumeishi on Home Made Kazokun ja Teriyaki Boyzin tavoin Oriconin kartoilla usein kärkilistoilla hyppimässä sinkuillaan ja albumeillaan, esimerkiksi tämä kyseinen Ketsunopolis 5 oli vuoden 2007 8. myydyin lätty.



Tracklisting:

#1: Start
#2: Mata Kimi Ni Aeru
#3: Uta Utai
#4: Danjo 6 Nin Natsumono Go
#5: Summer Days
#6: Ketsumeishi Koujou
#7: Koi No Owari Ha Igaito Shizuka
#8: Happy Birthday
#9: Yume No Naka
#10: Train
#11: VS
#12: Life is Beautiful
#13: Tabibito
#14: Kun Shoku
#15: Sayonara Matane

Ketsumeishi tunnetaan "hyvän olon bändinä", eikä Ketsunopolis 5 ole poikkeus. Reggae-tyylistä letkeyttä olisin kyllä toivonut aikaisempien albumien tapaan enemmän, mutta tällainen kelpaa kesäöihini oikein hyvin. Danjo 6 Nin Natsumono Go saa ihmiset heilumaan, Summer Days taas tuo kaipaamaani letkeyttä koko albumin tarpeeksi. Happy Birthday sulatti sydämeni saksofoneillaan ja rennolla biitillä, kun ehdoton suosikkini Koi No Owari Ha Igaito Shizuka teki sen hellyyttävällä ilmapiirillään. Saman teki jäähyväisbiisi Sayonara Matane.

Levy on ehkä vähän popahtavampaa kuin aikaisemmat Ketsunopolisit, mutta se ei tee siitä yhtään huonompaa. Kesäfiilis tulee huoneeseen vaikka talven tappopakkasilla keskellä mummon mökkiä sukulaisten keskellä.

Ottakaapa sitten lopuksi hieman biisinäytteitä:

Koi No Owari Ha Igaito:



Danjo 6 Nin Natsumono Go:

Clazziquai: Love child of the century

Clazziquai (myös tunnettu nimellä Clazziquai Project) on korealainen fuusiobändi, joka ansaitsee tulla tunnetummaksi kuin se nykyään on. Aluksi UG-bändinä aloittanut kolmijäseninen pumppu julkaisi viime vuonna kolmannen albuminsa, jonka tuossa satuin lataamaan kun olin kipeästi kesäisen lounge-musiikin tarpeessa. Pelkästään Clazziquain nimi (Hangulilla kirjotettuna 클래지콰이 ) tulee sanoista Classic-Jazz-Groove, ja itse musiikki on nättiä housen, jazzin ja elektronisen yhdistelmää. Eli siis kaikki parhaimmat tyrkättynä yhteen, ja kokonaisuus on täydellistä.

Clazziquain jäsenet ovat siis kanadalais-korealaiset siskokset Alex Chu sekä Choi Horan, joille tuottaa musiikkia DJ Clazzi. Bändistä allekirjoittanut kuuli ensimmäistä kertaa m-Flon viimeiseltä m-Flo loves-albumilta Cosmicolor, jossa Alex lauloi korean-englanninkielisellä raidalla Love me after 12 AM.

Saatuani rähmäisiin käpäliini albumin Love child of the century tuli ensimmäiseksi tehtäväksi kääntää hangulilla (eli siis korean merkkijärjestelmällä) kirjoitetut trackit latinalaisille aakkosille. Hangulintaitoni ovat sen verran köyhät, että en uskaltanut (laiskuuttani) alkaa niitä omin käsin transkriptaamaan, joten turvauduin valmisroottoriin. Syyttäkää siis mahdollisista virheistä internettiä.



#1: Prayers
#2: Lover Boy
#3: Saengui Hangaunde (생의 한가운데)
#4: Session 1 All Hail
#5: Gentle Giant
#6: Last Tango
#7: Eseuta (에스타)
#8: Next love
#9: Romeo N Juliet
#10: Flower Children
#11: Session 2 Confession
#12: Geumyoirui Blues (금요일의 Blues)
#13: Glory
#14: bit (빛)

Pääpiirteittäin albumi on nättiä lounge-chillout-musiikkia josta kuka tahansa alan harrastaja tykkää. Kun Clazziquaita arvosteltaessa lausuttiin "Their music is like a cocktail; you cannot put them into one genre, but put together, they create a unique taste that is ever changing and tasty", ei sitä voi kiistää. Yksinkertaisesti sanottuna sekaan on heitetty monen genren parhaimmat puolet ja tarjoiltu talon erikoisuutena. Lätty sopii hienosti taustalle jammaamaan etenkin kesäöisin.

Koko albumi on yhtä hyvän musiikin paraatia, mutta henkilökohtaiset suosikkini levyltä ovat spontaanisti päätettynä Geumyoirui Blues äärettömän mellowilla asenteellaan, Eseuta, groovy Romeo N Juliet sekä menevä Prayers.

Ohessa muutama näytebiisi:

Geumyoirui Blues



Prayers